Ensin, bussikuski ei päästä mua ja kanssamatkustajaani oikealla pysäkillä ulos. Painoin stoppia, jumalauta kahdesti ja mulkasin peilin kautta ennen kun huusin "ANTEEKS MUT VOITKO NYT AVAA TÄN OVEN?". Mä en yhtään tiedä, miten nykyajan bussikuskit oikeen hurvittelee, mutta varmaan se pälvikaljuuntuvan pääkoppansa sisällä ajatteli jotakuinkin että "noniin, seuraavan kurvin jälkeen voidaankin päästää nuokin kaheksantuntisen työpäivän jo tehneet kotiin, kun mulla on vielä ainaskii 100 kiltsaa ajettavana!" Sentään vaivautui painamaan sitä pientä, keltaisena välkehtivää nappulaa etupuolellaan, että sain itteni ulos puolimaratoonia kotia kohti varten. Puolmaratooni tarkottaa tässä nyt 200m Mannerheimintietä takasin päin, mutta nyt oli kyse periaatteesta.
(tässä kohtaa poistin vahingossa välilehden ja jouduin aloittamaan koko paskan alusta)
Sitten kaveri (johon säkin Katja oot päässyt tekemään tuttavuutta aika... syvästi) teki oharit. Mikä siinä on, kun porukka kuvittelee, että viimehetkillä tulemattomuudestaan ilmoittaminen olis jotenkin pienempi synti kuin ihan vaan sanominen, että kun ei vaan kiinnosta? Tekstiviestittely menee jotenkin tähän suuntaan:
Ma 16:39 Lissu: "Muista sitten Marjukka tulla sinne Annelin tupperware kutsuille huomenna kello 18! :)"
Ma 16:41 Marjukka: "Juu tottakai! Odotankin jo kanelikierrepullat tutisten mitä ihania purkinavaajia sieltä löytyykään."
Ti 14:03 Lissu: "Nähtäiskö me tuolla markkinoilla ja mentäisiin yhtä matkaa mun Fiat Puntolla sinne Annelille?"
Ti 14:25 Marjukka: "Mä en nyt tiedä pääsenkö tulemaan. Meijän imuri putosi alakertaan kun liukastuin eteisessä saippuapalaan ja sitten se pölypussi irtosi ja kissa työnsi päänsä sinne ja se meinasi tukehtua ja nyt pitää viedä se lääkäriin..."
Ainoa valonpilkahdus tässä päivässä oli kun itiksessä maassa lepäsi grillattu broileri. Siinä sitten mietin, että oon se kana ja mietin kananavoillani että "mä oon broileri, kattokaa mua, mä oon vittu broileri". Jokainen, joka tuli sisään, tuijotti hetken sitä grillattua eläimen raatoa. Alkoi naurattamaan niin paljon, että oli pakko mennä pihalle ennen kun bussi oli edes tullut. Onneksi sä Katja ymmärrät, tai edes yrität, koska en mä itekään ymmärrä, että mitä helvettiä taas.
Ja loppu iltapäivän suunnitelmat onkin tässä:
ssä:
